Edellinen postaus jäi kesken, kuten hyvin huomaatte. Sen jälkeen on kuukausia kulunut ja pelatakin on ehditty aika paljon. Pitkään tunsin, etten jaksa jatkaa kronikointia, kun kiinni otettavaa on niin paljon. Nyt kuitenkin otan itseäni nivusista ja kuron kuilun umpeen. Sen verran olen itselleni armollinen, että kertailen tapahtumat suuripiirteisesti: jokainen seikkailu saa osakseen vain yhden kappaleen. Voitte sitten itse täydennellä hauskat yksityiskohdat kommentoimalla tätä postia. Tarkoitus on tämän jälkeen jatkaa epikointia taas ns. kunnolla. Mutta asiaan...

Gynos-seikkailu siis päättyi lopulta kuningatar Polymenan tappioon, minkä jälkeen sankarimme kiipesivät Heraioniin ja pääsivät siittämään uuden sukupolven heradeja. Gynosin lain mukaan heidän oli urotekonsa seurauksena poistuttava saarelta. Poseidonin laulu otti kurssin kohti Kreetaa, tuota villiä saarta, jota asuttavat vain muutamat rajaseudun helleenit ja oudot olennot ja jonka päällä muinaisen Atlantiksen haamu vaeltaa.

Kreetalla sankarimme pääsivät pian selvittelemään Plataniaksen metsän asukkaiden riitoja. Riitaomena oli sytyttänyt kentaurien ja muun metsän väen välille kiistan siitä, kuka oli kaunein. Tätä sankarimme pääsivät tuomaroimaan ja onnistuivat junailemaan tilanteen lopulta hyvin diplomaattisesti. Seikkailu oli sangen hauska ja etenkin oikeisiin brutaaleihin kentaureihin tutustuminen tuntui tekevän pelaajiin vaikutuksen.

Plataniaksen omenan jälkeen sankarit puolivahingossa eksyivät Rhean temppelin alla sijainneeseen muinaiseen labyrinttiin, jossa asusteli minotaurivariantti jos toinenkin: twinotaur, psychotaur, pyrotaur...MEGATAUR! Labyrintista sankarit löysivät muinaisen ennustussuun, jonka lausuma heksametri ohjasi heidät etsimään atlantislaisen rosvottaren Laodiken muinaista piiloa ja vankilaa Kefalonista Kreetan länsikärjestä. Näistä ja muista tapahtumista voi lukea myös Pelilaudan foorumilta. Oraakkelisuun lausumat säkeet:

Kuulkaahan heerokset neuvoa viisasta ikiemo Rhean:

Unohdus peittävi piiloa Laodiken taitosan varkaan.

Kerran hän kuuluisa oli kautta tunnetun maapiirin rantain.

Atlantiin tyttären rohkeuden tuns’ moni aikana härkäin.

Vaan vihan Olympon päällensä hankkivi Laodike, kun hän

röyhkeenä jumalten omahan kajosi nektariin heidän.

Ylpeä Atlantis paikkansa unohti. Laodiken teko

viimeinen loukkaus, sietänyt sitä ei korkea Zeus.

Merehen vaipuvat Atlantiin kukkivat kunnahat korkeet.

Poseidon Laodiken muotoa muutti ja vangiksi meren

myrskysän neitosen luolaansa Kefaloon laittohe tursas.

Aarteet vain seurana Laodiken surkean luolissa makaa.

Niitä te sankarit kaipaatte, Kreetan kun emäntä kutsuu

huomisen synkkinä päivinä teit’ Minotaurosta tappaan.

Nereidein apuhun luottaa te voinette. Kaupan he tarjoo.

 

Kefalonissa sankarit taistelivat iljettäviä groteskeja vastaan ja saivat liittolaisia nereideistä. Onni kuitenkin kääntyi, kun Hera yön turvin muutti Metamakhoksen ja Tzikin pienoispatsaiksi ja ilmoitti Tyrakhionille, että hänen olisi kohdattava Laodiken luolan vaarat ilman ystäviensä apuna rangaistukseksi uhrien laiminlyömisestä Heraionissa. Sattumalta nuori aristokraattimme sai kuitenkin avukseen viehkeän Eirela-elementalistin. Kaksikko kävi urheasti vaaroja päin mutta kauhu oli suuri, kun kävi ilmi, että Poseidon aikoinaan loihti Laodiken gorgoniksi, jonka kasvojen näkeminen kivettää. Niin karkasi elo Ithakan pojan suonista, vaikka hirviö voitettiinkin. (Nimi lisätty marmoritauluun.) Vain Eirela palasi luolasta pari taikaesinettä ja pari outoa karttaa rikkaampana. Suruissaan Poseidonin laulun miehistö kantoi kapteeninsa kiviruumiin laivalle. Mahtaako Hera nyt taikoa Metamakhoksen ja Tzikin takaisin lihaksi ja vereksi? Mitä he tekevät Tyrakhionille?