Seikkaliua päästiin taas jatkamaan samalla miehityksellä kuin viimeksi (minä, Marko, Wille). Pienen pähkäilyn jälkeen sankarimme saivat paikannettua ilkeämieliset lemurit, jotka heidät olivat putsanneet. Pelkurimeisista pikkuveijareista ei juuri ollut vastusta uroillemme, kun he ottivat omansa takaisin. Kun penteleiltä löytyi vielä parannusjuomakin, oltiin pian valmiina jatkamaan luolaston tutkimista.

Tällä kertaa kreetalaiset (kretiinit?) päättivät tunkeutua holviin lykaanien pääoven kautta. Tiukan yhteisen voimainponnistuksen jälkeen pronssivahvisteiset ovet antoivat periksi ja aarrejahti alkoi. Luolastohan oli käytännössä tyhjä, joten kojtaamisia ei enää paljoa ollut, mitä nyt tutnemattomaksi jäänyt örähtelijä, joka oli salvalla suljettu omaan kammioonsa ja muutama luuranko. Örähtelijän pojat jättivät viisaasti yksinänsä örähtelemään, mutta luurangoista tuli ongelma. Zeus avita, niistä tuli ongelma!

Luurankojen tuhoaminen oli seuraavien parin pelitunnin ainoa päämäärä. Ensin yrittivät Kroton ja Sakis, jotka epäonnisesti törmäsivät äänettömien vartijoiden keskelle. Seurasi homeerista mutta turhaa vastarintaa, kun toverukset pikkuhiljaa sortuivat ylivoiman edessä. helppo aloitusseikkailuni oli taas niellyt parit sankarit. Muinainen kirous vieläpä animoi sankarimme luurankorivistöjen täydennykseksi. Tehtiin uudet hahmot.

Marko pyöräytti itselleen Xenian amatsonien maasta ja Wille Tzat-Zikiziki-nimisen vuorinymfin eli oreadin. Hahmojen alku oli vahvaa pehmopornokuvastoa, vain vaahdolla pestävä auto puuttui. Fiilistelyn jälkeen päästiin taas luolaston kimppuun. Valtavan systemaattisesti suunnistaneet sankarittaremme onnistuivat kuin onnistuivatkin lopulta löytämään saman luurankokammion, jossa edeltäjänsä olivat loppunsa kohdanneet. Kuolettavan tarkasta nuolisateesta ja parannustaioista huolimatta, ei ollut onni taaskaan myötä. Xenia sortui luurankojen aseisiin mutta onneksi Ziki tajusi liueta paikalta sulautumalla luolaston seinään. Markolle uusi hahmo.

Ystävättärensä surkeasta kohtalosta järkyttynyt Ziki totesi pian, että apuvoimia kaivataan Artemiksen karjun kesyttämiseen ja niin hän suuntasi luolastosta takaisin laaksoon. Kaikeksi onneksi sattui niin, että paikallinen kentauri Metamakhos oli juuri niityllä laukkailemassa. Hetken suostuttelun jälkeen lihaksikas partasuu suostui auttamaan viehkeää oreadiamme. Luolastoon siis.

Aikaisemmat hyökkäysaallot olivat pehmittäneet luurankoja sen verran, että metamakhosin onnistui kukistaa ne. Etenkin Metamakhoksen laukkahyökkäys osoittautui tehokkaaksi tyhmää taktiikkaa noudattaneita luuveikkoja vastaan. Pian ne olivat vain luujauhoa kentaurin kavioissa. Oi, mahtava Metamakhos. Seuraavaksi vuorossa piti olla villikarjun kesyttäminen Protamionen omenan avulla. Epäonneksi elukka oli kuitenkin ehtinyt murtautua ulos lätistään. Alkoi jäljitys.

Maaginen kärsäkäs osoittautui ovelaksi saaliiksi, joten se pääsi aina Korinttiin asti ennen kuin sankarimme sen saavuttivat. Korinttilaiset katselivat kauhuissaan talojensa katoilta, kun hirmu lepäsi ilkitöidensä jälkeen. Nyt oli Zikin hetki. Odyliseen viehätysvoimaansa turvautuen nymfi lumosi jumalallisen pedon ja lähestyi sitä omena ojossa. Metamakhosilla oli onnea, sillä karju ei uskaltanut sotkea häntä jalkoihinsa, koska pelkäsi siinä samalla satuttavansa Zikiä, joka ratsasti kentaurillamme. Sankarien viisaan toiminnan ansiosta karju nappasi omenan ja rauhoittui heti. Viehkeä Ziki neuvoi possulaisen palaamaan takaisin kotiinsa Arkadiaan. Kiittäkää Zeusta! Isthmian kisat oli pelastettu!

Loppulämmittelyissä tyranni Kypselos saapui kiittämään Metamakhosta tämän urotöistä sivuuttaen Zikin kokonaan aitohelleenisen sovinistisesti. Kypseloksen talossa kentaurimme sai pyytää palkkiokseen itä vain tyranni voisi tarjota. Kunnon bileet, ajatteli Metamakhos ja varasi tyrannin talon viikoksi omaan käyttöönsä. Seuraavana päivänä alkoivat Isthmian kisat, joiden osanottajat olivat karjujahdissa päässeet pahasti harvenemaan. Niinpä Metamakhos ei kohdannut vertaistaan keihäänheitosta ja sai kunniaa vielä kisamestaruudestakin. Lopuksi ystävämme suuntasivat Poseidonin temppeliin, jonne he palauttivat lykaanien varastamia aarteita ja saivat samalla löytämänsä myyttiset esineet tunnistetuiksi.

Lukuisten hahmojen tehtyä likaisen työn Metamakhos ja Tzat-Zikiziki saivat kuitata kehityspisteet. Kisavoiton verran enemmän saanut kentaurimme nousi tason, Ziki-parka jäi harmillisesti hieman alle vaaditun tuhannen viisauspisteen.

---

Vihdoinkin tämä lämmittelyseikkailu saatiin läpi. Sokkeloisäntä sai oppia ainakin skenaarioiden voimatason säätämisessä. Skenaario oli varsinainen hahmonnielijä: hengissä selvinneen kaksikon takana on seitsemän kaatuneen sankarin jono. Hieman alkoi jo turhauttaa, kun kreetalaisetkin pääsivät hengestään. Samalla pelin sävy liukui yhä koomisempaan suuntaan absurdin toistuvuuden seurauksena. Täytyy jatkossa koettaa asettaa haasteet paremmin ja hieman hillitä tahatonta huumoria. Hahmokuoleman pitäisi olla mahdollisuus, ei väistämättömyys. Joka tapauksessa seuraava seikkailu ei tule olemaan aivan näin suoraviivaista luolastorymyä, vaan toivon pääseväni hieman pelaamaan sivuhahmojakin hirviöiden ohjailun sijaan. Samalla pelaajatkin saavat hieman muutakin haastetta kuin pikku-ukkojen siirtelyä.