Toistaiseksi viimeisessä sessiossa paikalla olivat kaikki kolme pelaajaa ja allekirjoittanut. Session aluksi Tzikitziki ja Tyrakhion saivat tehdä polymenalle selkoa Heran valtikan pelastamisesta ja Iolen kuolemasta. Kuningatarta odottaessaan he saivat kuitenkin yllättyä iloisesti, kun Metamakhos liittyi seuraan. Aallot olivat heittäneet kentaurimme Gynosin rannoille. Otuksella itsellään ei ollut mitään käsitystä, miten oli saarelle päätynyt.

Polymena otti valtikan vastaan mutta ei ollut aivan hyvillään Iolen kuolemasta, sillä nuori papitar oli ollut hänelle perin läheinen. Diomedan mukaan Iole oli ollut Polymenan valinta vallanperijäksi. Lupaustensa mukaan kuningatar kuitenkin palkitsi sankarimme. Tyrakhion sai Tritonien verkon, mutta oreadimme palkkiossa oli kitkerä sivumaku, kun Polymena kertoi, että Metamakhosin hengen säästämisessä olisi Tzikille palkkiota tarpeeksi. Korskeasti nuori aristokraattimme Tyrakhion vielä lupasi kukistaa pahat voimat lopullisesti.

Myöhemmin samana päivänä vietettiin Iolen hautajaisia, mutta tapahtua alkoi vasta seuraavana yönä, kun kauhea akka surmasi oraakkelin, jonka oli määrä puhua sankareillemme seuraavana aamuna. Pienen hässäkän jälkeen käytiinkin jo sanaharkkaa heradien onnettomuuksien syistä. Diomeda rohkeni epäillä, että niiden takana tosiaan olisi jokin heradien itsensä tekemä rikos, kun taas Polymena hylkäsi moisen ajatuksen ja vaati suoraviivaista ratkaisua: noita, joka oli lumonnut Iolen ja manannut pahoja henkiä sekä yllyttänyt villimiehet heradeja vastaan, pitäisi surmata ja se siitä. Sankarit eivät epäröineet tarttua haasteeseen, vaikka heillä epäilyksensä olikin.

Tyrakhionin laiva Poseidonin laulu vei sankarit Gynosin saaren itäosiin, jossa Andraikonina tunnetun paikan oli määrä sijaita. Andraikonista sankarit odottivat löytävänsä Hecaten pyhäkön, josta paha kaiketi oli alkunsa saanut. Nymfitaikuuden ansiosta sankarit pääsivät vaeltamaan huomaamatta halki muinoin autioituneiden seutujen. Yllätettyään vartijat (kaksi villimiesta ja yhden traakialaisen sikamiehen) he saivat näkyviin Andraikonin rauniot, joita käytiin tarkkailemaan.

Pian kävi ilmi, että hirviöitä johti kaunismuotoinen helleeni, joka soitteli panhuilua suuren temppelin portailla. Palveluksessaan hänellä oli koko joukko sikamiehiä ja ilmeisestikin kaivaustöihin orjuutettuja villejä. Ensimmäiseksi sankarimme päättivät kuitenkin tutkiä heitä lähinnä sijainnutta pyhäkköä. Kukaan ei huomannut mitään, kun hurja joukkomme hiippaili pyhäkköön, joka paljastui Hecaten palvontapaikaksi. Keskellä salia oli kammuttava kaivanto, joka ilmeisesti ulottui aina Tartarokseen asti. Niin Tyrakhion kuin Metamakhoskin ponnistivat voimansa äärimmilleen sulkeakseen kuilun suun kivilaatoilla, mutta liian vähän oli sankareillamme ruista ranteessa. Sankareiden puuhastellessa tilanne alkoi kehittyä, kun tuli vahdinvaihdon aika.

Vihollisen leirissä syntyi aika hässäkkä, kun paljastui, mitä etuvartiolle oli käynyt. Pikaisen taktiikkapalaveri jälkeen sankarit päätyivät suoraan hyökkäykseen ylivoimaisen vihollisjoukon keskelle. Seurasi suuri taistelu, jossa Tyrakhion ja Metamakhos saivat tuntuvaa apua Tzikin manaamalta kivititaanilta. Villimiehet ja traakian karjut osoittautuivat aika rimpuloiksi tässä käsittelyssä. Tziki seurasi taistelua näkymättömänä.

Pian jäljellä oli vihollisia vain Andraikonia halkovan rotkon toisella puolen, jonne johti kapea riippusilta. Auttaakseen viimeisen vihollisen nitistämisessä Tziki teki itsensä näkyväksi. Heti rankaistiin: riippusillan kesellä tuli näkyväksi aiemmin pan-huilua soittanut mies, joka välittömästi lumosi nymfimme. Ei aikaakaan, kun kivititaani oli muuttunut taas kiveksi ja kaunottaremme sipustellut kiltisti rotkon toiselle puolen vihollisten vangiksi. Noitien mahti on peloittavaa.

Vihollinen yritti neuvotella, mutta Hellaan miehet eivät olleet juttutuulella. Vastustaja luuli olevansa vahvoilla rotkon toisella laidalla, mutta turvallisuudentunne osoittautui harhaksi, kun Metamakhos loikkasi ikimuistoisen loikan yli rotkon suoraan sikamiesten kimppuun. Hässäkän turvin myös Tyrkahion ryntäsi siltaa pitkin vihollisen kimppuun. Vihollisnoidan kuviot sotkeutuivat pahemman kerran, kun hän ei päässytkään taikomaan rauhassa vaan joutui lähitaisteluun kentaurin kanssa. Lyhyen kahakan päätti lopulta Tziki, joka heti lumouksesta vapauduttuaan paiskasi Zeuksen salaman vihollisten johtajan selkään. Noita sortui maahan henkihieverissä. Sikamiehiä ei huivittanut jatkaa taistelua, kun palkanmaksaja oli mennyttä, joten ne antautuivat sillä ehdolla, että saisivat paeta rauhassa. Sankarit suostuivat, joten pian päästiin kuulustelemaan vankia.

Henkitoreissaan noita kertoi tarinansa. Hän oli Zephyros, ainoa poikalapsi, joka heradeille oli koskaan syntynyt. Kaiken lisäksi hän oli Diomedan veli ja Polymenan tyttärenpoika. Mitenkään hän ei kuitenkaan osoittanut tietävänsä Diomedasta. Sen sijaan Zephyros uhkui vihaa Polymenaa kohtaan, jonka hän kertoi surmanneen äitinsä Inomestran kauhean akan hahmossa ja myyneen Zephyroksen orjuuteen. Puhelias Zephyros paljasti myös, että villimiehet olivat heradien aviomiehiä, jotka Hera oli muinoin kironnut uskottomuuden tähden. Sankarimme olivat nyt dilemman edessä: miten heidän nyt pitäisi suhtautua hirveään hybrikseen syyllistyneeseen kuningattareen ja tämän tehtävään? Zephyroksen kosto oli oikeutettu, mutta toisaalta hän ei sokean vihansa vuoksi välittänyt sivullisista uhreista.

Aikansa sankarit yrittivät puhua Zephyrosta jonkin toisenlaisen ratkaisun taakse, mutta nuori noita oli vannonut valansa Haadekselle, joten hän ei antanut periksi. Sankarit päättivät nukkua yön yli ja ratkaista asian sitten. Zephyros sidottiin ja miehemme pitivät vuoron perään vahtia hänen vuoteensa vieressä. Aamuyöstä tilanne mutkistui, kun Zephyros onnistui synkällä taikuudellaan orjuuttamaan Tyrakhion paran. Noita ei kuitenkaan usuttanut ithakalaista toveriensa kimppuun vaan selvästi kostajalla oli jotakin muuta mielessään.

Session loppu meni Zeuksen temppelin takaa vuoren sisästä löytynyttä luolastoa tutkien. Noita oli määrännyt Tyrakhionin tutkimaan käytäviä aarteiden toivossa, mutta tätä eivät muut sankarit tienneet. Luolastoissa toverukset saivat tehdä tuttavuutta automatonien, minotaurien ja muumioiden kanssa. Kiinnostavimmat kohtaamiset kuitenkin olivat ennustava reliefisuu sekä Tartarokseen johtavat portaat. Ennustajasuu ilmoitti Tyrakhionille, että Troijan kaupinki olisi sortuva hänen miekastaan. Metamakhoksella ei käynyt yhtä hyvä tuuri, sillä suu tyytyi vain tarttumaan hänen käteensä. Tziki ei rohjennut Metamakhosin kohtalon jälkeen suuta kokeilla. Tartaroksen portaita toverukset kulkivat, kunnes edestä kuului Kerberoksen haukku. Viisaasti Tziki sai urhomme luopumaan hyökkäyksestä manalaan. Luolastoista sankarit palasivat kunniakkaita kokemuksia rikkaampina. Myös beta-säteiden sauva tarttui heidän matkaansa atlantislaisten ylimysten haudoista.

Oikea kello alkoi olla jo paljon, joten seikkailu lopetettiin luolastojen tutkimisen jälkeen. Vielä sankarien pitäisi päättää, mitä tehdä Zephyroksen ja Polymenan kanssa ja Heraionin vuorikin on kiipeämättä, mutta se on toisen tuotantokauden asia...

---

Tällä erää pelit ovat nyt ohi. Kesä vie miehiä, joten ainakin taukoa on tiedossa. Itseäni kyllä houkuttelisi vielä viedä Gynosin tarina loppuun asti ja myös massiivinen Tomb of the Bull King odottaa vielä pelauttamista. Aika näyttää. Tuntui kuitenkin, että peliporukan kemiat toimivat sillä tavalla, että olisi mukava toistekin pelta tällä kokoonpanolla.

M&M on ollut aika mukava tuttavuus. Homeerinen meininki on pelin myötä auennut kuin itsestään ja se on myös sopinut hyvin yhteen klassisen luolastoseikkailuroolipelaamisen kanssa. Systeemissä pidän erityisesti siitä, miten hahmoluokilla on oma luonteensa, joka syntyy niiden erilaisista bonuksista ja erikoiskyvyistä. Rasittavaa M&M:ssä on sääntökirjojen selaaminen. En vielä osaa systeemiä niin hyvin, että muistaisin kaikki erikoiskyvyt ja -tilanteet, joten asioita joutuu tarkistamaan yhtenään. Tästä tietysti pääsisi, kun vain säveltäisi, jos ei muista. Olen kuitenkin tahtonut opetella systeemiä sellaisena kuin se on, joten en ole viitsinyt turvautua tähän normaaliin toimintatapaani. Toinen rasite on ollut luolastoseikkailujen työläät valmistelut. Jos luolastosta koettaa saada taktisesti mielenkiintoisen, kuluu pelin valmisteluun enemmän aikaa, kuin mihin nyt kypsällä iällä on tottunut. Puutteista huolimatta M&M on kuitenkin ollut mukava tuttavuus ja se on omassa arvoasteikossani ajanut ohi punalaatikko-DD:n tämän genren pelien sarjassa.