Pelaamassa olivat itseni lisäksi Antti ja Wille. Alkajaisiksi Antti noppasi itselleen uuden hahmon: aristokraatti Tyrakhion Innokkaan Ithakasta. Tyrakhionin jumalaiset sukujuuret (polveutuu Poseidonista) todella näkyivät nuoren ylimyksemme stattirivissä. En ole tästä ollenkaan pahoillani, sillä kaikki, mikä edistää hahmojen hengissä pysymistä, otetaan vastaan aplodein.

Varsinainen peli alkoi Korintista, jossa Metamakhoksen juopporemmin remuamiseen kyllästynyt Zikiziki päätti lähteä yökävelylle. Jumalaisen kauniin nymfimme näki Korintin kaduilla Tyrakhion, joka puolestaan ei halunnut viinituvassa kuunnella juttuja Isthmian kisoista, koska oli niistä itse myöhästynyt (sekoitettuaan styyrpuurin ja paapuurin). Aristokraatti lähti seuraamaan oreadiamme tämän tenhovoiman lumoamana. Tilanne olisi voinut kehittyä kutkuttavaksi, mutta tienristeyksen hermin kohdalla itse Hermes keskytti varovaiset tunnustelut ilmestymällä pyörretuulen saattelemalla. Majesteetillinen jumalten sanansaattaja lausui sankareillemme seuraavan heksametrin:

 

Kuulkaa, oi  sankarit  Hellaan maan, Olympon  jumalten  sanaa: 

 

Poikansa  palajaa,  hädässään heradit  heerosta   kaipaa. 

 

Kostoa  hankkivi  noita se  synkeä  vallalta äitein. 

 

Muistaos  urhoni: kultaa ei kaikki mi  kauniisti  kiiltää, 

 

ei väärin  veriset  teotkaan  suvun kun  tähden ne  tekee.

 

Silti ei viaton uhriksi kostajan joutua  saane,

 

oikeus sokeana, kuurona rikkoa itseään vastaan.

 

Hybriksen saasta jo temppelin häpäsee korkean Heran.

 

Hurmehen puroset juoksevi suvusta heikoksi tehden.

 

Suku uus kasvakoon surmatun sijalle. Miestyö oottaa.

 

Theralta auringon laskua päin vie yli vetten matka . 

 

Kiireesti purjeita nostakaa. Gynosin kansa jo vartovi teitä! 

 

 

Kaksikon johtopäätökset olivat selvät: jumalten tehtävästä ei voi kieltäytyä. Hieman epäselvää tosin oli tehtävän yksityiskohdista. Paikallisesta Heran temppelistä haettiin neuvoa, jolloin runosäkeet saivat ainakin joitain selityksiä, kuten sen, että heradi tarkoittaa Heran jälkeläistä. Ystävämme päättivät ottaa Tyrakhionin laivan ja suunnata merelle. Laivan valmistautuessa lähtöön Zikiziki yritti kovasti saada Metamakhosta heräämän, mutta kentaurin juoponuni oli syvä, joten nymfi kirjoitutti maanmiehelleen sanan siitä, mihin on mennyt.

Tyrakhionin suorittama uhri selvästi takasi Poseidonin suosion, sillä reipas myötätuuli tarttui Poseidonin laulun purjeeseen. Välimeren korkea taivas ja kirkkaat sinivedet tekivät suuren vaikutuksen Zikiin, joka tulisi kokemuksesta kuittaamaan myöhemmin useammankin viisauspisteen. Laivalla sankarimme saivat kuulla lisää juttuja Theran kirostusta saaresta, jolla muinoin kohosi Atlantiksen ylpeä kaupunkin mutta jota nykyisin asuttivat vain katkerat aaveet ja sanoinkuvaamattomat hirviöt. Onneksi saarelle ei kuitenkaan tarvinnut rantautua vaan purjehdusta jatkettiin sen ohi länttä kohti.

Tunnelmointi päättyi, kun sankarimme saapuivat Gynosin rannoille. Käynnissä oli taistelu rannalle vedettyjä laivoja puolustavien hopliittien ja rujojen villimiesten välillä. Sankarien hämmästys oli suuri, kun he havaitsivat, että hädänalaiset hopliitit olivatkin kaikki naisia. Epäröimättä Tyrakhion loikkasi helleenien avuksi, kun Ziki jäi laivan kannelle tekemään taikojaan. Kyttyräselkäisistä villimiehistä ei lopulta ollut suurta vastusta oreadin manaamalle kivititaanille ja Ithakan ylivoimaisesti esiintyneelle uroolle. Lyhyen ottelun jälkeen Diomedaksi esittäytynyt hopliittien komentaja kutsui vieraat mukaansa kuningatar Polymenan eteen Gynosin kaupunkiin.

Vanha mutta arvovaltainen ja kaunis heradien kuningatar Polymena kiitti ensin seikkailijoita avusta, minkä jälkeen puhe pitopöydän ääressä kulki heradien omalaatuiseen elämänmuotoon ja Gynosin saaren oloihin. Kävi ilmi, että heradien kansa koostui yksinomaan naisista. Samoin kävi ilmi, että heradit lisääntyivät saarelle aina silloin tällöin eksyvien sankarien kanssa. Kunnian saisivat heerokset, jotka onnistuvat kiipeämään vuoren laella sijaitsevaan Heraionin pyhäkköön. Laki oli kuitenkin ankara: maattuaan saaren nais(t)en kanssa miehen olisi poistuttava Gynosista ikiajaksi ennen seuraavaa aamunkoittoa.

Soturi Diomeda (joka oli paljastunut Polymenan tyttärentyttäreksi) puolestaan kertoi villimiehistä, jotka asuttavat saaren autiota itäosaa. Aikaisemmin ne eivät olleet kyenneet järjestäytyneisiin hyökkäyksiin mutta nyt ne olivat jo useita kertoja hyökänneet suurella joukolla heradien kimppuun ja iskeneet pahasti heidän suontaan. Tämä sai Zikin otaksumaan, että villimiehiä kenties johti joku ulkopuolinen. Villimiesmurheiden lisäksi Diomeda kertoi myös oudoista katoamistapauksista. Osa kadonneista naisista oli myöhemmin löydetty syrjäisistä paikoista kuiviin imettyinä. Monenlaiset olivat siis heradien murheet. Ilta kuitenkin jatkui iloisissa merkeissä.

Leppoisan vierailun sävy muuttui heti aamulla, kun Tyrakhion herätettiin keihäänkärjellä ja vietiin julmistuneen Polymenan eteen. Kiveen sulautunut Zikikin ilmaantui äkkiä paikalle. Aluksi Polymena syytti kaksikkoa aarteensa Heran valtikan varastamisesta yön aikana, mutta toverukset pystyivät pian osoittamaan syytökset järjettömiksi. Kun he vielä vannoivat syyttömyytensä Haadeksen nimeen, kuningatar vapautti heidät. Pian tilanne kääntyikin siihen, että heradien hallitsija lähetti kulkijamme valtikan ja sen mitä ilmeisimmin vieneen papitar Iolen perään. Palkkiokin luvattiin.

Alkukankeuden jälkeen Iolen jälkiä oli helppo seurata. Ne johtivat yli kumpuilevien viljelysten ja niittyjen amfiteatterille, jonka katsomossa Iole istui. Nyt lähti Ziki hieman tiedustelemaan tilannetta, kun taas aristokraattimme jäi odottamaan syrjemmäs ratsuineen. Ulkonäköään muuttanut nymfi lähestyi varovasti Iolea ja sai huomata, että Polymenan apulainen itki lohduttomasti. Ziki yritti lempeästi lypsää tytöstä tietoja, mutta kaikki oli kovin hajanaista ja sekavaa, kuin Iole ei olisi kaikkea pystynyt kertomaan. Aina, kun tuli puhe siitä, kuka valtikan oli määrännyt varastettavaksi, sanat kuolivat Iolen huulille. Sen sijaan hän itkuisena varoitti Zikiä epämääräisesti Tartaroksen kauhuista, Hecaten pyhäköstä ja kuolemasta, jos hän jäisi.

Iolen puheet saivat katetta, kun paikalle äkisti lipui äännettömäsi lepakonsiivillään kauhea ker. Armoton kamppailu alkoi, kun Ziki joutui aluksi yksin kohtaamaan naispaholaisen. Nymfimme haavoittui vakavasti ja tilanne näytti jo huolestuttavalta, kun hän paiskasi Zeuksen salaman ohi vainoojastaan. Onneksi Tyrakhionilla oli ratsu, joten hän pääsi nopeasti paikalle. Tartaroksen kauhu kävi tämän uuden, vaarallisemman vihollisen kimppuun. Zikin taistelu ei kuitenkaan ollut ohi, sillä yllättäen Iole kävi nyrkein hänen päälleen. Seurasi toisaalta eeppinen yhteenotto ithakalaisen ja kerin välillä ja toisaalta vähemmän hohdokas akkatappelu Arkadian nymfin ja papittaren välillä. Jumalat suosivat sankareita eivätkä vaurionopatkaan tehneet tepposia. Viholliset jäivät pian alakynteen eivätkä päässeet edes vetäytymään. Ensimmäisenä naapuristaan suoriutui Ziki, joka kaivoi Heran valtikan Iolen pitelemästä korista ja murskasi sillä tyttöparan kallon. Tämän jälkeen ei mennyt kauaa, kun Tyrakhion katkaisi Hekaten kyökkipiian kaulan. Polymenan tehtävä oli suoritettu, mutta kaikkiin kysymyksiin ei ollut saatu vastausta. Lepohetken jälkeen toverukset suuntasivat takaisin Polymenan palatsiin.

---

Kukaan ei kuollut! Sessio jää aikakirjoihin siitä, ettei peliä tarvinnut keskeyttää hahmonluontia varten. Hyvä, hyvä. Illan lopuksi jaettiin kehityspisteitä, minkä johdosta Tsat Zikiziki nousi toiselle tasolle. Nuoren Tyrakhionin pitää vielä surmata vaikkapa 24 villimiestä, niin sama on hänelläkin edessä. Tein kehityspisteiden jaosta nyt sellaisen linjanvedon, että osallistumiseksi hirviön surmaamiseen katsotaan muukin aktiivinen toiminta kuin hirviön haavoittaminen. Tämä parantaa etenkin taistelussa tukiroolissa olevien hahmojen (kuten parannusta tarjoilevan Zikin) tienausmahdollisuuksia. Säännön ei pitäisi olla keltään pois, joten tästä ei varmaan tarvitse enempiä vääntää.